Pari kommenttia Mambo Nordicosta, Jyväskylän Lutakosta.

Viime perjantaina Jyväskylän Lutakossa vieraili Mambo Nordico -keikkakiertue kokoonpanolla Déclassé, Moppi ja Aivokurkiaiset, Underwater Sleeping Society ja Pintandwefall. Lähinnä bändeistä kiinnosti tuo UWSS, mutta pari tuntia ennen Lutakon ovien avautumista päätin tsekata Déclassén MySpacen, ihan vain uteliaisuudesta. Jo lyhyt kuuntelu teki sen verran suuren vaikutuksen, että lutakkoonsaapumisaika päätettiin vääntääkin illan alkupuolelle. Kaikeksi onneksi järjestelyt Lutakossa kusivat sen verran, että vaikka myöhästyimme kymmenisen minuuttia aloitusajasta, ei kukaan ollut vielä ehtinyt aloittaa soittamista.

Bändien roudaus- ja soundcheck-ajat olivat sen verran tiukkoja, että ongelmiahan siitä tuli. Déclassén soundit olivat jokseenkin pielessä, bassot tuuttasivat niin että hattu heilui päässä, mutta toisaalta toisesta kitarasta ei välillä kuulunut muuta kuin plektran ja kielten yhteen hinkkautumisesta syntyvä rapsuttava ääni. Siitä huolimatta keikka teki sen verran kovan vaikutuksen että levy piti käydä hakemassa. Levyarvostelu tulee varmasti pian tänne myös, mutta nyt voi jo sanoa sen verran, että on vähän kuin laitettaisiin tehosekoittimeen Interpolin laulaja, vähän My Bloody Valentinea, maustettaisiin Depeche Modella ja jytisevillä teknovaikutteilla, sekoitettaisiin vain vähän ja nautittaisiin. Suhtaudun yleensä kotimaisiin bändeihin lähtökohtaisen varovasti, mutta tätä nelikkoa kelpaa hehkuttaa. Parasta uutta mitä Suomesta on aikoihin tullut. Eikä ole liioiteltua sanoa, ettei tällaisia bändejä ole montaa ilmestynyt globaalillakaan mittakaavalla. Bändin lavaesiintyminen oli yhtä coolia kuin musiikki itse.

Underwater Sleeping Society ei tuntunut soundiongelmista tai lyhyestä roudausajasta kärsivän, vaan keikka oli yllättävän kova. Viime kesän Jyväskylä Rockissa lauantain toiseksi huonoimman slotin saanut bändi heitti ymmärrettävistä syistä silloin vähän hengettömän perussetin, mutta nyt, Lutakon anniskelualueen pikkulavalla, tuntui olevan aivan eri yhtye. Vaikka kuusimiehinen bändi ei pienessä tilassa juurikaan mahtunut liikkumaan, oli meininki paljon rokimpaa niin soitannollisesti kuin esiintyjien meininginkin puolesta. Myös UWSS:n juuri ilmestyneestä The Dead Vegas -levystä kirjoittelen arvostelun asap. Setlist painottuikin luonnollisesti uuden levyn biiseihin, mikä on syytä toisaalta julkaisuajankohdasta (ilmestyi tällä viikolla), mutta ehkä toisaalta siitäkin, että The Dead Vegasin aikaisempaa suoraviivaisemmat kappaleet sopivat tuohon tilaan paremmin.

Kahdeksan euron pääsylipuilla siis sai nähdä kaksi Suomen tämän hetken parasta bändiä. Ei paha.